FAI F5J Euroopanmestaruuskilpailut Bulgariassa 2018

 Yleistä

FAI F5J-luokan radio-ohjattujen termiikkiliidokkien Euroopanmestaruuskilpailut järjestetään Dupnitsassa Bulgariassa 18.-26.8.2018. Kilpailuun osallistuu täysimääräisenä kotimainen joukkue. Tällä sivulla raportoidaan kilpailun kulusta ja tapahtumista.

Kilpailun aikana välitön raportointi tapahtuu FXJ Finland -lajiryhmän Facebook-sivulle. Tätä sivua päivitetään viipeellisemmin, tavoitteellisesti viimeistään päivän päättyessä.

Tällä sivulla luonnehditaan lähinnä omaa toimintaa. Kaikki tulokset löytyvät kilpailujärjestäjän sivuilta tästä. Keskustelua, kommentteja ja vivahteita löytää helpoiten Facebookin eri ryhmistä, Suomitiimin osalta vielä kotvasen aikaa F5J EC 2018 Team Finland -sivuilta.

F5J-luokka

Perustietoa F5J-luokasta voit lukea vaikkapa Samu Mäntyniemen artikkelista. Luokan viralliset säännöt löytyvät tästä.

Kilpailujoukkue

Suomen joukkueeseen kuuluvat Aaro Malila (Jyväskylä), Jyrki Ahvenainen (Vääksy) sekä Timo Jalasterä (Turku). 

Aaro Malila

Aaro on harrastellut F3J-ja F5J-termiikkiliidokeita n. vuodesta 2012, sitä ennen sekalaisia RC-lennokeita ja helikoptereita 1980-luvulta alkaen. Muusta kuin liidokkikalustosta on ajan kuluessa luovuttu lähes täydellisesti, ja lennätysharjoittelukin keskittyy nykyään sataprosenttisesti kilpailusuoritusten tai niiden eri osien harjoitteluun. Kotimaisissa F3J- ja F5J-kilpailuissa menestys on ollut kohtuullista, ulkomaalla kierretyistä Eurotour-kilpailuista on haettu kokemusta ja elämyksiä isommista kilpailuista.

Aaron F5J- liidokkikalusto koostuu bulgarialaisen Nan-tehtaan eri versioisista E/Xplorer-liidokeista sekä slovenialaisen DS Composites -valmistajan Ultima-liidokista.  Radiona on Jetin DC-16.

Jyrki Ahvenainen

Jyrki on pitkänlinjan harrastaja ja lennokit ovat olleet harrasteena koko tähänastisen elämän.  Ensimmäiset heittoliidokit Jyrki rakensi  n. 50-vuotta sitten. Kaikki mahdolliset lennokkilajit on käyty läpi aina siimalennokeista helikoptereihin. Jyrki lennättää tällä hetkellä pääasiassa F5j liidokeita ja niiden kanssa tulee treenattua lähes päivittäin. Vaihtelua kaivatessaan Jyrki kaivaa esille ison scaleliidokin tai lähtee pörräämään kopterilla. Kalustona on kaksi Samba Modelsin Pike Dynamic -konetta, hieman eri painoisina. Lisäksi mukana on kaksi kappaletta Infinity-koneita.

Jyrki on osallistunut F5J-kilpailuihin viimeiset 4 vuotta ja käynyt sinä aikana  kilpailemassa myös Ruotsissa ja Unkarissa. Koneita Jyrki ohjailee Jeti Ds 16 -lähettimellä joka on väriltään punainen.

Timo Jalasterä

Timo on seitsenkymppinen lennokkiharrastelija, ensimmäiset lennokit väsätty vanhempien avustuksella 6-7 vuotiaana. Ensimmäiset ihan itse tehdyt ja kelvollisesti lentäneet Ilmailuliiton sarjoista Mäkärä ja Pörri, joista jälkimmäinen kaksitaso pyöri vanhan kerrostalon korkeakattoisessa olohuoneessa kivasti. Siitä lähtien lennokkiharrastus on kuulunut elämään ja kaikkea on vuosien mittaan tullut kokeiltua. Taukojakin on toki ollut, aaltoliikettä mikä on yleistä harrastuksissa.

Seitsemänkymmenluvun alussa alkoi rc-lennätys ja F3B:n alkuaikoina tuli kisattua lajissa aika aktiivisesti. Alkuun Cirruksilla jotka hinattiin vaparien tapaan ylös. Koneet ja miehet kehittyivät ajan myötä ja jokunen prenikkakin tuli vuosien mittaan kotiin tuomisiksi. Kuitukoneiden ja vinssien tultua lajiin jotenkin kiinnostus lopahti ja oman yrityksen perustaminen verotti vapaa-aikaa. Se oli tavallaan hyvä päätös koska tuli tehtyä ja lennätettyä muitakin koneita.

Nykyinen aktiivikausi alkoi toistakymmentä vuotta sitten kun sähkölennokit olivat kehittyneet tasaveroisiksi polttomoottorien rinnalle. Oli joskus sanonut palaavansa harrastukseen kun ei tarvitse polttisten kanssa sählätä ja näin myös tapahtui. Ensimmäisen sähköliidokki jo tosin 80-luvun puolivälissä, se ei ollut elämys mutta avasi jonkin ikkunan tulevaisuuteen.

Termiikkilennätys on aina ollut lähinnä sydäntä ja tie F5J:hin kulki heittoliidokkien kautta. F3B ja F3J kiinnostivat mutta jotenkin tuntuvat liian työläiltä. Kun F5J alkoi muotoutua ja siihen oli järkevän tuntuiset FAI:n esisäännöt piti lajin silloisilta kisaajilta pyytää ”ostoslista” F5J koneeseen ja heidän avuillaan tuli hankittua ensimmäinen Xplorer, täysiverisen kisakone, jolla pääsi heti lajiin sisään. Eikä hetkeäkään ole tarvinnut katua, sillä tiellä vieläkin.

Joukkue on saanut kilpailumatkalle tukea ja apua  seuraavilta toimijoilta tai yrityksiltä:

  • Suomen Ilmailuliitto, Lennokkitoimikunta: Kilpailutuki
  • Tmi Propellerhead, Villle Salmi: Muutamia Jetin vastaanottimia varalaitteiksi
  • Hobby Center Oy, Harri Oksanen: Muutamia Aerobtec Altis -loggereita varalaitteiksi

    

Kisakalusto

Alla olevassa taulukossa on esitetty joukkueen kisakalusto. Kilpailuun saa rekisteröidä enintään kolme liidokkia joiden osia voi sekoitella keskenään.

Aaron Explorer

Aaron Ultima

F5J-liidokin säädin ja moottori

15.8.2018 Kulkeminen Suomesta kisapaikalle

Sitten matkaan! Tavarat on pakattu ja tiimi siirtyy kukin suunnistaan aamusella Helsinki-Vantaalle. Lennokkilaatikot herättävät jälleen ansaittua ihmetystä 🙂

Laatikot on taiteltu ja teipattu 6-8 mm paksusta Vikuprop-levystä, ja lennokkien lisäksi niihin on sullottu kaikenlaita muuta tarvittavaa. Kuvan laatikko on n. 180 cm pitkä ja painaa täytettynä 15 kiloa. Akut kulkevat tietenkin käsimatkatavaroissa.

Ajoreitti Budapestistä pelipaikoille

Joukkue päätti matkailla kilpailupaikalla Bulgariaan siten, että kotimaasta lennetään ensin Unkariin (Budapest) mistä vuokrataan pakettiauto, ja autolla sitten ajellaan vähän reilu 800 km Bulgariaan. Syynä tähän oli vähän myöhäiseen vaiheeseen jääneet valmistelut, jolloin suorien tai Istanbulin kautta kulkevien lentojen hinnat pääsivät karkaamaan sangen arvokkaiksi.

No mikäpä matkaillessa hyvässä seurassa 🙂 Auto olisi tarvittu joka tapauksessa. Serbian rajalla jouduttiin viettämään miltei kolme tuntia rajavirkailijan kiinnostuttua oudoista tavaroistamme. Lomakkeita olisi pitänyt täytellä mutta niitä ei tietenkään ollut saatavilla. Dupnitsaan ja hotellille saavuimme vähän 01 jälkeen yöllä, viimeisten 300 maisemat km jäivät samanmukaisesti pimentoon.

Budapest, mottorimarssi alkaa

Auto on kerrankin riittävän kokoinen

Miltei kohdemaassa!

Torstai 16.8.

Menimme kentälle n. puolen päivän aikaan. Päivä kului tuttuja kohdatessa, konekauppoja realisoitaessa, oman looshin haltuunotossa ja tietenkin itse asian äärellä eli lennätellessä ja olosuhteisiin tutustuessa. Tuuli oli koko päivän todella kova, koneisiin päädyttiin pikku hiljaa lataamaan täydet ballastit. Aaro päätyi vaihtamaan raskaimpaan Xploreriin varon vuoksi mukaan otetun tuplahiilisen F3J-siiven jotta painon saa mahdollisiman korkeaksi. Termiikit olivat sangen haastavia ja kulkivat hirmu vauhtia alatuuleen. Ihan keveintä kalustoa tai matalia startteja ei näkynyt lainkaan.

Perjantai-aamuna alkaa esikilpailu eli pe-la lennätetään F5J Eurotour “Bulgaria Cup”.

Suomitiimin looshi saksalaisten ja itävaltalaisten välissä

Varikko- ja kenttänäkymää

Esikilpailu

Perjantaina ja lauantaina lennätettiin esikilpailuna F5J Eurotour “Bulgaria cup”. Kisa meni olosuhteisiin tutustuessa ja koneita trimmaillessa. Kumpikin päivä noudatti samaa kaavaa; Ensimmäinen kierros aloitettiin aamulla 09:00 liikkumattomaan ilmaan ja keveillä koneilla, starttikorot olivat ennen kelin aktivoitumista 100 m nurkilla ja sen jälkeen kärkimiehillä jopa alle 20 m. 50..60 m tuntui toimivan melko luotettavasti.

Kello 11..11:30 käännettiin sitten tuuli päälle, ja käyttöön kaivettiin raskainta mitä löytyy, täysin puntein. Keskituuli on puolesta päivästä alkaen 8..9 m/s ja ylhäällä sitten enemmän. Kova tuuli alkoi aiheuttaa hajontaa. Starttikorot olivat luokkaa vähintään 200 m, ja siitä huolimatta jokunen ryhmä ajoi alle 5 minuutissa alas.

Suomitiimi sijoittui esikisassa sekalaisesti, Jyrki 26., Aaro 64. ja Timo 67. Osallistujia oli kaikkiaan 108 joten puolityytyväisiä oltiin.

EM-kilpailu

Päiväkohtaiset raportit

Sunnuntai 19.8.
Sunnuntain ohjelmassa oli joukkueen rekisteröinti ja koneiden katsastus. Kukin kilpailija saa käyttää kolmea liidokkia joiden lentorangan kaikki irrotettavat palikat merkitään. Palikoita saa sekoitella koneiden kesken ja elektroniikkaosia saa myös vaihtaa.

Lisäksi jatkettiin trimmailua ja laminoitiin Aaron Ultiman katkennut perärunko kauniisti kasaan. Ja tietenkin sosieerattiin tuttujen ja outojen kanssa. Suomen joukkueen looshi sijaitsee kätevästi aivan lennätyspaikoille johtavan käytävän ja kilpailunjohtajan teltan vieressä joten tilanteen seuraaminen ja kulkeminen on helppoa. Naapurilooshissa on tyypillisen iso lauma saksalaisia, aikaisemmita reissuista tuttuja miltei kaikki.

Maanantai 20.8.
Varsinainen EM-kilpailu alkoi maanantaina lilluttelukelissä. Kevyet esiin, Suomitiimi lennätti heti ensimmäisessä kolmessa ryhmässä. Keli ei ollut ekassa ryhmässä vielä aktivoitunut joten startit otettiin turvallisesti vähän reilun 100 m korkeudelle varikkoalueen päälle ja taakse. Ensimmäinen kierros meni avauksena ihan hyvin, kaikki lennättivät ok lennot, Aaro 9:56/114m/45p, Jyrki 9:54/113m/45p ja Timo löysimpään hetkeen 7:45/114/30p, (merkintä: lentoaika / starttikorkeus / laskupisteet, max 50).

Toisen kierroksen alkaessa tuulikone oli käännetty päälle, keskituuli oli tänne tyypillistä 8..9 m/s luokkaa. Raskaimmat koneet käyttöön ja mukaan kaikki puntti mitä koneesen sopii. Startit otettiin mahdollisimman pitkälle ylätuuleen, aamupäivällä kentän vasempaan reunaan missä on vähän rikkonaisempaa maastoa ja iltapäivästä pääsääntöisesti oikealle missä termiikkien ja laskevien syklit vaikuttavat systemaattisemmilta ja ennustettavammilta. Todella monet (muut) laskivat huomattavan ulos seurattuaan tinttiä alatuuleen, koneita haettiin miltei kilometrin päästä. Laskussa pitää tässä tuulessa olla tarkkana, linjan taakse ei oikeastaan kannattanut lähteä ollenkaan sillä esim. 50 m korkeudesta lähtölinjalta aloitettu kaarto päättyi helposti maahan 50…100 m alatuuleen. Peruuttelu oli ihan suosittu tapa lähestyä laskupaikkaa.

2. kierroksen jälkeen Suomitiimillä meni edelleen mukavasti, Aaro oli 18., Jyrki 21. ja Timo 50.

Iltapäivällä keli muuttui äkkiä entistä hurjemmaksi ja kilpailu keskeytettiin kotvaseksi myrskylukemiin yltyneistä puuskista johtuen. Joukkueelle tuli kiire pelastaa koneita turvaan kun irtaimistoa alkoi lennellä. Ehdimme siirtämään esillä olleet koneet turvaan autoon, itävaltalaiset eivät olleet yhtä onnekkaita ja yksi El Nino kärsi vaurioita kaiutintolpan kaaduttua konekasaan.

Kolmas kierros ajettiin vastaavissa olosuhteissa kuin toinenkin. Laskevat olivat nyt voimakkaampia kuin aamupäivällä, mutta emme erityisesti onnistuneet töppäämään ja itse asiassa sekä Aaro että Timo voittivat omissa ryhmissään jokusen yleiskovan lennättäjän. Startit otettiin suunnillen niin kauas ja korkeallekin kuin pääsee, eli punttikoneella n. 200 metriin ja 300..400 m etäisyydelle ylätuuleen.

Kolmen kierroksen jälkeen sijoitukset olivat seuraavasti: Aaro 23., Jyrki 25. ja Timo 52. Ei nollalentoja, ja joukkuekisassa olimme sijalla 11/25.

Kaluston osalta vahvistui vaikutelma että tällaisiin olosuhteisiin tarvitaan vahva (F3J-siipinen) ja mahdollisimman raskaaksi punnustettavissa oleva kone jossa on tehoreserviä. Saksalaisten ratkaisuja jo vähän vakoiltiinkin, parikertainen F3J-maailmanmestari ajoi huomattavalla nopeudella ylätuuleen. Nyt tietämme miksi ja miten.

Lennätyspaikoille saa tallata 5 min ennen starttia

Tiistai 21.8.
Tiistai-aamuna oli vuorossa pari juniorikierrosta joten kentälle ei ollut erityistä kiirusta. Seniorien jatkaessa oli tuuli taas yltynyt samanmoiseksi kuin edellisenä päivänä. Jatkoimme melko tyydyttävällä linjalla joskin Jyrki laski viimeisellään valitettavasti ulos, tuloksena 6. lennolta siis nolla.

Päivän aikana ajettiin suunnitellut 3 kierrosta ilman kummempia kommelluksia. Aaro onnistui ajamaan viimeisellään ryhmän tonnin mikä nosti sijoitusta ihan mukavasti. Päivän päätteeksi oltiin sijoilla Aaro 24, Jyrki 42. ja Timo 47., ja joukkuekisassa olimme suunnilleen sijalla 14. Poisheittoa ei näissä ole vielä huomioitu.

Sen verran tuulee että Aaro valitsee näiden punttien välillä… 540 g tai reilu 800 g.

Keskiviikko 22.8.
Keskiviikko alkoi jälleen tuulettomana ja hyvässä fiiliksessä, kevyitä ehdittiin vähän lennättämään ennen kisan alkua. Aaro aloitti 7. kierroksen 3. ryhmässä vakain suunnitelmin mutta töpeksimme homman starttaamalla väärältä kaistalta; lähtökäytävässä oli yksi tyhjä välissä. Tuo ei sinällään ole fataalia, mutta ajanottajakin heräsi säätämään asiaa heti starttimerkin jälkeen jolloin Aaron keskittyminen herpaantui, 30 sek moottoriaika loppui yllättäen ja liidokki jäi kiitettävän alas mutta oikein huonoon ilmaan, muun ryhmän rykäistyä ehkä 60..80 m korkeudelle. Alhaalta ei enää päästy kiinni mihinkään ja lentoajaksi tuli surkea 2:37, lähes koko muun ryhmän ajaessa täyden ajan.

Timon lento meni aivan mainiosti nostaen Timon sijoituksen yli 10 sijaa ylöspäin. Jyrkin alkulento oli ihan ok mutta n. 5 minuutin kohdalla termiikki levisi ja sen uudelleen löytäminen osoittautui yllättävän hankalaksi, kovasta yrityksestä huolimatta. Lento jäi muutaman minuutin vajaaksi.

7. kierroksen jälkeen sijoitukset ovat lopun perin ihan tyydyttävät, monta nimimiestä on takana kun puolet kisasta on ajettu. Nyt odotellaan (jälleen) tuulen vähän laantuvan.

Timo hetkeä ennen starttia, Jyrki avustelee.

Torstai 23.8
Urakka jatkuu tuttuun tapaan; aamulla oli taas aika kaivaa keveää kalustoa esille ja killutella liikkumattomassa ilmassa. Aaro aloitti ekassa ryhmässä, ja toisin kuin edellisinä aamuina varikon päälle ei osoittanut yhtään striimeriä. Juuri ennen starttia virisi pieni tuulenvire starttilinjan taakse, ja sinne siis. Aaro starttasi vähän reiluun sataan metriin, muutama pikkuisen alemmas ja muutama reilusti ylemmäs. Pari ajettavaa tinttiä löytyikin, niissä ei varsinaisesti päässyt ylös mutta pystyi säilyttämään korkeuden. Loppuvaiheessa liki kaikki koneet olivat samassa läjässä ja muutama yhteentörmäyskin sattui mutta hitaassa lilluttelussa nopeudet ovat niin alhaisia että kukaan ei keskeyttänyt mokoman vuoksi. Starttikorko 111 m, lasku 50 p ja lentoaika 9:56, koneena 1200 g  V-peräinen uudehko Explorer.

Jyrkin lento oli hankalampi. Tintin arveltiin olevan edessä, ja siellä se olikin, mutta yllättävän terävä ja voimakas kupla heitti n. 1300 g painavan Dynamicin outoon lentotilan ja samalla kone vähän sekaantui toisen mokoman kanssa. Tilanteen selviämisen jälkeen termiikin löytäminen osoittautui hankalaksi ja tuloksena oli lyhyehkö lento. Starttikoro 116 m ja lasku 50 p ok mutta lentoajan suurehko lyhyys kirvoitti 241 pisteen lisäksi vähän harmitusta, kuten Aarolla edellisenä päivänä.

Timo ajaa omassa tintissä, Jyrki valvoo.

Timon lento aamutymään meni hienosti oman suunnitelman ja valintojen mukaan. Yksin hyvässä tintissä on kiva nousta, muiden väistellessä toisiaan ihan eri paikassa. Lentoaika 9:51, starttikoro 115 m ja lasku 35 p. Timo ajoi n. 1200-grammaisella ristipyrstö-Explorerilla.

Klo 1145 käännettiin taas tuulikone päälle ja loppupäivä kului uuvuttavassa 8…10 m/s puhalluksessa. Sama kaava kuin aiemmin ja epäilemättä vielä huomenna: Raskas kone, kaikki mahdollinen puntti, startti niin kauas eteen ja korkealle kuin päästään ja sitten toivotaan parasta. Käytimme jonkun verran ihan toimivaa menettelyä jossa jäädään odottelemaan lähtomerkin jälkeen ja annetaan muiden todeta ja osoittaa toimiva tai toimimaton puoli. Tämä systeemi pelaa kelissä jossa vajaiden lentäminen on todennäköistä, ja sitä se on todellakin ollut. Aaro piristyi silmissä ajettuaan 2.5 kiloisella F3J-siipisellä Xplorerillaan oikein tinttilennoksi nimitettävissä olevan keikan, ja Jyrki osoitti takamiehenä taikurimaisesti lennon puolivälissä “ei mistään” lähteneen pelastavan toisen tintin mistä keikan sai ajettua onnellisesti loppuun. Termiikit liikkuvat tällaisssa tuulessa todella lujaa, ja kun tuuli on tasaista niin ne säilyvät hyvin kapeina mikä vaatii aika määrätietoista sorvaamista etenkin painavalla koneella. Monet olivat liemessä kun koneet eivät vaan kulkeneet eteenpäin. Arijan hukkasi koneensa zeniittiin (emme tiedä onko löytynyt), ja hyvin moni haki liidokeita taas perin kaukaa alatuulesta. Hankalaa tietenkin jos ei ole vastaavassa tuulessa ikinä harjoitellut, eikä helppoa silloinkaan. Saksalaiset sanoivat että heillä on ollut koko kausi aivan tymäkelissä lilluttelua, mutta sillä porukalla on kova F3J-kokemus kaikenlaisesta mahdollisesta kelistä ja näyttivät mukautuvan nopeasti. Esim. Kreikassa asia on aivan toisin..

Väistämättä eräänä päivänä kuitenkin tarvittavia pienhankintoja; Vladimirin kätevä korjaussetti jossa valmista etureunaprofiilia, paria eripaksuista carbolinea ja sen sellaista.

Välillä raivattiin viereinen tuulessa levinnyt Itävaltalaisten teltta, uudelleenharustettiin oma katos, syötiin erimuotoisia mutta samanmakuisia ruokia, seurattiin junnukierroksia ja juteltiin tuttujen ja outojenkin kanssa. Ja tehtiin kone- ja tarvikekauppoja, tietenkin.

Torstaina ajettiin 12. kierros loppuun, ja sijoitukset ovat tällä hetkellä Aaro 33, Timo 44 ja Jyrki 55. Kisaa johtaa Slovenian Jan Hlastec, toisena on Kroatian Arijan Hucaljuk, kolmantena Tsekin Petr Malcik ja neljäntenä Slovenian Primoz Rizner. Kaikki tulokset löytyvät f5jbulgaria.com -sivustolta.

Timo ja Jyrki seuraavat junnukierrosta

Perjantaina lennätetään vielä kaksi viimeistä kierrosta ja sen jälkeen lauantaina fly-off johon pääsevät alkukierrosten 12 parasta.

Perjantai 24.8.

Perjantaina aloiteltiin jälleen tuulettomassa kelissä. Timo aloitti kierroksen 13 ensimmäisessä ryhmässä ja otti turvallisen startin. Tällä kertaa lähes kaikki suuntasivat varsinaisen kentän päälle eikä varikon taakse kuten aikaisemmin. Lento jäi vähän vajaaksi lupaavan tintin kadottua, tuloksen 735 p.

Jyrki jatkoi toisessa ryhmässä. Keli oli jo muuttunut aktiivisemmaksi (välissä taisi olla junnukierros). Lento oli tyydyttävä, startti turvallisella puolella (155 m) ja lasku aavistuksen aikainen, tuloksena 937 p.

Aaron 13. lennosta ei ole kauheasti muistikuvia, tuuli ei ollut vähän yllättäen vielä noussut joten keveällä koneella mutta yhdellä puntilla mentiin. Starttikoro vähän reilu 100 m, aika 9:58 ja lasku 45 mutta Kroatian ja Romanian miehet ottivat reippaasti matalamman startin, tuloksena 957 pistettä. Erityisesti tuli varmisteltua järjellinen startti edellisen päivän tössimisestä johtuen.

13. kierroksen jälkeen sijoituksemme olivat Aaro 33, Jyrki 44 ja Timo 55. Aavistuksen kaihersi Viron Edwin Penartin kiilaaminen sijalle 32, ihan omilla ansioillaan toki 🙂 Joukkueena olimme sijalla 14/25, mukavasti nrittien ja ranskalaisten välissä.

14. kierros aloitettiin tuttuun tapaan tuulen noustua. Tuulikoneen potentiometria ei ilmeisesti kuitenkaan löytynyt, sillä puhallus jäi pykälää alemmas kuin aikaisempina päivinä, eikä aivan täyttä ballastia näin ollen tarvittu. Jyrki aloitti viimeisen kierroksen ja päätti urakointinsa todella hienoon tonniin ! Kaulaa toiseksi tulleeseen Tsekin Vlastimil Vostreliin jäi kokonaista yksi piste. 9:57, lasku 50p ja starttikoro 151 m.

Timo pääsi tai joutui ajamaan viimeisen keikkansa kovassa ryhmässä, mukana olivat niin Arijan, Jan Hlastec kuin Timo Drustkin. Puolet ryhmästä ropisi isohkoista starttikoroista huolimatta todella nopeasti alas massiivisen ja yllättävän laskevan (ihan kuin Suomessa) iskiessä 3 minuutin jälkeen. Riittävän, siis erittäin, kaukana olleet säästyivät. Timolla lentoaikaa vähän alle 4 min, 204 m starttikorosta huolimatta. Ei ollut helppoa tuo.

Aaro lopetti viimeisenä. Ryhmässä ei ollut erityisiä nimimiehiä, ballastointiakin oli tullut tuumattua edellisten ryhmien aikana ja lisäksi Edwinin ohittaminen kaihersi vähän mielessä. Päättäväisesti töihin! Työajan alkaessa moottori ei käynnistynyt, ja muu ryhmä karkasi kokonaisuudessaan etuoikealle kuten omakin suunnitelma olisi vienyt. Pikaisesti kone maahan, akku irti ja kiinni, nyt käynnistyi ja perään! Takamiehenä ollut Jyrki oli tällä välin tähystänyt muiden lentoa ja ilmoitti riittävällä auktoriteetilla että “tuonne” eli tintissä kaartavan muun ryhmän alle. Siinäpä oli aika alhaalla lintukin, joten Aaro sammutti moottorin melko huomattavasti muun ryhmän alapuolelle. Tintti löytyi heti, ja vei hyvin nopeasti kenties yli 500 metrin korkeuteen, siis selville vesille. Moottorin (tai itse asiassa säätimen) hikkaamisesta oli tällä kertaa merkittävää etua. Tonnihan siitä tuli ja vielä kunnon 123 p marginaalilla, ja kisa meidän osalta päättyi hyviin fiiliksiin. Lentopainoa tällä keikalla oli n. 2.2 kiloa ja eteneminen oli riittävän päättäväistä.

Viimeisen kierroksen hyvät lennot tekivät tehtävänsä, ohitimme britit joukkuekisassa (Steve H laski ulos) ja mikä mainiointa, myös Edwin ohitettiin. Sijoituksemme olivat äherryksen lopuksi Aaro 27, Jyrki 49 ja Timo 53, kilpailijoita oli kaiken kaikkiaan senioreissa 65. Sijoittuminen näinkin tyydyttää mukavasti, erityisesti kun vertaa meidän kotimaan volyymeita ja olosuhteita noihin “isojen” tilanteeseen!

Alkukierrosten 12 parasta lennättivät perjantaina ja lauantaina 4 kierroksen fly-offin. Ensimmäisen kierroksen jälkeen lennätettiin uusinta, sillä saksan Benedict Feigl kolaroi tuntemattomaksi jääneen toisen osapuolen kanssa ja tuhosi Sense-koneensa hyvin huonoksi. Refly oli, kuten arvata saattaa, näyttävä sillä monella oli jo hyvä tulos pohjalla jolloin kovalla riskillä voi yrittää turvallisesti vielä kovempaa – parempi jää voimaan.

Fly-offin voitti hallitseva F3J MM- ja EM-mestari Arija Hucaljuk (Kroatia), toiseksi tuli saksan Timo Drust ja kolmanneksi Sebastian Feigl. FO:n  tulokset löytyvät tästä.

Lopuksi

Suomen joukkue aloitti kotimatkansa välittömästi fly-offien päätyttyä ja palaili joidenkin seikkailujen jälkeen kotimaahan sunnuntai-iltana. Kalusto ja miehet säilyivät ehjänä, uusia juttuja nähtiin ja opittiinkin sen verran että pureskelu ottaa oman aikansa, lisäksi tehtiin tietenkin jokunen kalustohankinta. Katseet kääntyvät pikku hiljaa lähiviikkoina päättyvään kotimaan kauteen, kisassa saadut opit yritetään jalkauttaa vähintään itselle ja tietenkin kaikille muillekin innostuneille, erityisesti kisatapahtumien yhteydessä.