Sähköliidokilla termiikkiin

F5J-FAI on mielenkiintoinen sähköliidokeille suunniteltu lennätystehtävä, jossa tavoitteena on lentää mahdollisimman alhaalta aloitettu 10 minuutin lento nousevien ilmavirtausten avulla ja lopettaa lento mahdollisimman tarkkaan laskeutumiseen. Tehtävää voi harjoitella omaksi ilokseen leppoisasti kuten tikanheittoa mökillä. Taitojaan voi mittauttaa myös kilpailuissa.

Liidokkiharrastus on luontoharrastus

Tehtävä houkuttelee opettelemaan termiikkilennätystaitoja. Tavoitteena on löytää nousevia (ja välttää laskevia) ilmavirtauksia ja pitää liidokki niiden avulla ilmassa mahdollisimman pitkään, kuitenkin enintään 10 tai 15 minuuttia. Termiikit syntyvät kun aurinko lämmittää maastoa vähän eri tahtiin: samalla maan pinnan lähellä oleva ilma lämpiää ja ympäristöä lämpimämpi ilma lähtee nousemaan ylöspäin. Yksi osa taitoa on pyrkiä tunnistamaan sellaisia kohtia maastossa, joista termiikki saattaisi lähteä syntymään. Monesti katsellaan kuivia, tummia ja etelään viettäviä paikkoja. Esim. asfaltti ja hakkuuaukea ovat hyviä paikkoja.
Kun lämmin ilma lähtee nousemaan, viileämpää ilmaa virtaa tilalle. Termiikki muuttaa tuulen suuntaa ja voimakkuutta: monet tuulenpuuskat johtuvat termiikeistä. Yksi osa taitoa on tulkita tuulenpuuskia ja päätellä termiikin sijaintia. Jos vallitsevaa tuulta ei juuri ole, niin tuuli puhaltaa suunnilleen suoraan termiikkiin. Jos yleistuulta on, termiikit liikkuvat tuulen mukana. Silloin ylätuulen puolella tuleva termiikki tuntuu tuulen tyyntymisenä ja alatuuleen valunut voimistuvana puuskana.
Intiaanitaitoja siis pääsee harjoittelemaan tässä lajissa. Tuulen ja maaston lisäksi kannattaa tarkkailla (lähinnä lentäviä) eläimiä. Ympyrää liitävät linnut ovat suurella varmuudella termiikissä. Korkealle nousseet pääskyset pyydystävät termiikin ylös imaisemia hyönteisiä. Kilpailuissa tai porukalla muuten lennättäessä voi vinkkiä saada myös katsomalla, ovatko muut lennokit löytäneet nousevaa ilmaa vai eivät.

Termiikki hylkii lennokkia

Kolme sähköliidokkia termiikissä Tikkakoskella heinäkuussa 2014. Kuva: Timo Jalasterä

Kolme sähköliidokkia termiikissä Tikkakoskella heinäkuussa 2014. Kuva: Timo Jalasterä

Liidokki pyritään ohjaamaan reipasta vauhtia alueelle, jossa termiikin pääteltiin olevan. Jos selvää paikkaa ei ole etukäteen tiedossa, voi yrittää lentää poikittain tuuleen nähden ja
siten osua ennemmin tai myöhemmin tuulen mukana tulevaan termiikkiin. Lennokin liikkeitä tarkkailemalla yritetään päätellä termiikin sijaintia. Jos termiikkiin ei satu lentämään ihan suoraan, termiikki tavallaan hylkii lennokkia ja pyrkii kääntämään sen siitä poispäin. Termiikinpuoleinen siipi saattaa nousta tai liidokin pyrstö heilahtaa sivuttain kohti termiikkiä. Kun liidokki saadaan lennätettyä termiikin sisään, se lähtee nousemaan termiikin mukana. Nousevassa ilmassa liidokki saa joskus kuin potkun pyrstöönsä ja kiihdyttää vauhtia. Laskevassa ilmassa liidokki näyttää laahaavan peräänsä ja vauhti hidastuu. Termiikissä pyritään kaartamaan sopivan hallittua vauhtia, jotta ohjattavuus säilyy hyvänä. Tuuli vie termiikkiä mukanaan, joten termiikin sisällä tasaisesti kaartava lennokki valuu myös koko ajan alatuuleen.
Se kuinka kauas alatuuleen termiikkiä kannattaa seurata, riippuu lennätystaidoista ja lennokin ominaisuuksista. Isokokoisen ja hyvin liitävän lennokin näkee kauempaa ja sellaisella pääsee helpommin takaisin vastatuuleen laskualueelle. Lennokin kykyä palata takaisin vastatuuleen voi parantaa lisäämällä lennokkiin painolastia, vaikkapa suuremman akun tai metallipainoja. Painon lisäämisen kääntöpuoli on, että lennokki myös vajoaa nopeammin, jolloin korkeuden keräämiseen tarvitaan voimakkaampia termiikkejä. Sopivan lentopainon valitseminen onkin mielenkiintoinen haaste, jota lajin parissa pääsee harjoittelemaan. Alkuun pääsee kuitenkin mainiosti sellaisellakin liidokilla, jonka paino ei ole helposti säädettävissä.

Sähkömoottori auttaa helposti alkuun

Grabbed Frame 1

 

Termiikkilennätys on läsnä useimmissa liidokkilajeissa rinnelennätystä ja taitolentoa lukuunottamatta. Eroja on siinä, kuinka liidokki toimitetaan aluksi taivaalle, ja voiko sitä ohjata vai ei. Mitä korkeammalta aloittaa, sitä pidemmän matkan pystyy liitämään ja etsimään termiikkiä. Korkeammalla termiikit ovat myös laajempia ja niissä on siten helpompi pysyä. Mitä alempaa aloittaa, sitä enemmän kelin lukemista ja lennätystaitoa tarvitaan.
F5J-FAI luokassa aloituskorkeuteen noustaan sähkömoottorin avulla. Säännöt on laadittu mielenkiintoisiksi siten, että aloituskorkeudesta vähennetään pisteitä. Haasteena onkin valita keliin ja omiin taitoihin sopiva mahdollisimman matala aloituskorkeus. Moottoria saa käyttää enintään 30 sekuntia. Vastarin ja moottorin nopeudensäätimen väliin asennettava loggeri sammuttaa moottorin 30 sekunnin jälkeen ja mittaa aloituskorkeuden. Tämän jälkeen loggeri estää moottorin käynnistämisen samalla lennolla, joten lennätys on aivan samanlaista kuin liidokilla, jossa ei ole moottoria ollenkaan.
Tehtävänä on lennättää 10 minuutin mittainen lento, joka päättyy tarkkuuslaskuun. Maahan on merkitty täplä, vaikka valkoinen kankaanpala, johon liidokin nokka yritetään saada pysähtymään. Mitä lähemmäs nokka pysähtyy, sitä enemmän laskupisteitä annetaan. Täydet laskupisteet saa, jos etäisyys täplästä on alle metrin, ja alle 10 metrin laskustakin saa vielä pisteitä. Laskeutumiseen kannattaa kehittää itselle sopiva rutiini, jolla lasku tuntuu sattuvan ajallaan oikeaan kohtaan. Laskeutumista helpottaa, jos lennokissa on laipat tai spoilerit, jotka auttavat lennokin liitokulman ja nopeuden säätelyssä.

Heti kokeilemaan!

Miten lajia voisi kokeilla? Harjoittelun voi aloittaa millä tahansa sähköliidokilla jo seuraavalla lennätyskerralla. Katsele ympärillesi ennen lennokin lähettämistä: näetkö kaartelevia lintuja tai tunnetko tuulenpuuskan johonkin suuntaan? Lähetä lennokki ilmaan vastatuuleen ja lähde ajamaan siihen suuntaan, jossa epäilet termiikin olevan. Laske mielessäsi noin 30 sekuntia ja sammuta moottori viimeistään sitten. Jos moottori on kovin tehokas, älä aja täydellä kaasulla vaan nouse hiljalleen ylöspäin. Saatat löytää nostavaa ilmaa jo moottorilla ajaessasi. Mitä matalammalla tämä tapahtuu, sitä parempi. Jos näin käy, sammuta moottori ja jää tunnustelemaan ilmaa varovasti kaartamalla.
Jos lennokki näyttää nousevan, jää kaartamaan suunnilleen sellaisella kallistuskulmalla, että lennokki pysyy nousevan ilmakuplan sisällä. Kupla liikkuu tuulen mukana, ja anna lennokin pyöriä tasaista ympyrää liikkuvan ilmamassan sisällä. Maahan verrattuna lennokki näyttää silloin menevän kovaa vauhtia myötätuuleen eikä näytä kääntyvän millään vastatuuleen. Vastatuulen suuntaan kääntynyt lennokki taas näyttää pysähtyvän melkein paikoilleen ja kiepsahtaa sitten nopeasti alatuuleen. Kun haluat palata alatuulesta takaisin, lennä ulos termiikistä ensin jommallekummalle puolelle sivutuuleen. Termiikin ylätuulen puolella on usein voimakas laskeva ilmavirtaus, jossa termiikissä saavutetun korkeuden voi helposti menettää.
Yritä arvioida alatuulesta palaaminen siten, että kun lennokki on taas luonasi, se olisi vähintään 30-50 metrin korkeudella. Pidä rintamasuunta alatuuleen ja ohjaa lennokki vasemmalle tai oikealle puolellesi sivulle. Laske sitten vähän jarrulaippaa tai avaa spoilereita vähän ja käänny takaisin alatuuleen. Laske noin 10 sekuntia (kovalla tuulella vähemmän) ja käännä sitten lennokki takaisin itseäsi kohti. Yritä laskea lennokki suoraan eteesi vaikka 5-10 metrin päähän. Jos lennokki tulee liian korkealla, lisää jarrulaippaa tai spoileria ja säädä vauhtia sopivaksi korkeusperäsimellä: vetäminen hidastaa, työntäminen lisää vauhtia.
Harjoittelua voi vähitellen tuoda lähemmäs kilpailusuoritusta lisäämällä lennokkiin loggerin, joka huolehtii moottorin pysäyttämisestä ja ilmoittaa aloituskorkeuden. Loggeri tallentaa korkeuden myös koko lennon ajalta, joten myöhemmin lennon vaiheita voi tarkastella tietokoneen näytöltä. Radiolähettimen ajastintoiminnon voi usein ohjelmoida piippaamaan tai luettelemaan jäljellä olevaa aikaa, jolloin harjoitteluun voi ottaa mukaan tavoiteajan: lennokki yritetään saada laskeutumaan maahan juuri ennen kuin 10 minuuttia täyttyy. Laskupisteeksi voi ottaa vaikka palan foamia tai kangasta.